60 / 100 – Mihin häviää nuorten talentti?

Käytämme useimmiten potentiaalistamme vain noin 60 %. Mihin kykenisimmekään, jos tavoittelisimme 100 %?. Tämä on lause, joka on pyörinyt mielessäni luettuani sen ensimmäisen kerran noin viisi vuotta sitten.

Nyt on medioissa pyörinyt paljon asiaa Suomen misseistä ja missijärjestöistä. Aihetta on hieman kritisoitu, kuinka vanhoilliset kaavat vieläkin toimivat missitoiminnan ohjenuorina. Hienoa, jos Suomi pärjäisi kauneuskilpailuissa. Mutta. Itse keskittyisin mieluummin muuttamaan, avartamaan hieman (paljon!) ja murtamaan nuorten urheilijoiden näkymistä ja menestymistä maailmalla. Mitä tarkoitan?

Olen juuriltani kotoisin maasta, jossa esiintyy suuria luokkaeroja. Köyhyyttä on paljon. Nuorilla ei ole takuita menestymisestä työelämässä, sillä yliopistotutkinnot ovat etuoikeutetuille (kauniisti sanottuna). Monen tie parempaan elämään löytyy urheilussa, synnyinmaassani erityisesti jalkapallon kautta. Tästä syystä, nuoret omistavat suurimman osan ajastaan harjoitellen. He antavat kaikkensa, jotta pääsisivät liigoihin, maajoukkueeseen ja sitä kautta tulisivat huomatuksi muualla. Tästä hyvä esimerkki vanhoilta kotikulmiltani tullut Alexis Sánchez.

Suomessa on paljon nuoria talentteja, jotka hukkuvat myös sen vuoksi, ettei valtio suostu tukemaan heitä millään tavalla, ja Suomessa sponsorointisopimuksia jaetaan hyvin niukasti. En nyt tarkoita, että jokainen hieman taitavampi ihminen tarvitsee päiväpalkkaa harjoittelustaan. Olen kuitenkin seurannut vierestä ja hyvin läheltä, kuinka 14-vuotias motocross-stara harjoittelee ja omistaa lähes koko aikansa lajiin, menestyy EM-sarjassa ja tulee kauden päätyttyä Euroopan mestariksi (voittajaksi!). Tämä tapahtui viime vuonna, 2016. Missä olivat toimittajat, mediat ja muut? Ainiin! Tästä taidettiin uutisoida  kyseisen nuoren kotikunnan uutisissa, Sipoon Sanomissa. Huomatkaa sarkastinen pilke.

Juurikin keskustelimme mieheni kanssa pari päivää sitten, kuinka valtio tukee yleisurheilijoita, hiihtäjiä ja muita vastaavia. Muistelimme sitä, kun eräs kuuluisa yleisurheilija matkusti joksikin aikaa ulkomaille harjoitusleirille. Hänen treenipäiväkirjansa aiheutti hieman eriäviä mielipiteitä. Harjoittelutunteja oli pari päivässä. Voin verrata tätä siihen, että minun ryhmäliikuntatunneilleni osallistuvat ihmiset treenaavat lähes saman verran viikossa. Ehkäpä tässä piilee syy, miksi Suomi ei menesty urheilussa? Antavatko ihmiset oikeasti 100% itsestään? Tietävätkö he, mitä lajille omistautuminen tosissaan tarkoittaa? Toki poikkeuksiakin löytyy.

Mieheni kautta seuraan maailmanluokan motocross-kilpailuja. Olen katsonut kuskien elämäntarinat, ja lähtökohdat ovat yleensä samat kuin aiemmin mainitsemallani Sánchezilla. He tulevat köyhistä perheistä, perheet myyvät kotinsa ja asuvat asuntovaunuissa, jotta voisivat rahoittaa nuorten alku-uraa, kiertävät maan (Yhdysvaltojen) halki kisoissa ja mitä tekevät nämä nuoret? He markkinoivat itseään! He kilpailevat sponsorisopimuksista. Tuntuu, että tätä ei olla opittu vielä täällä koti-Suomessa. Ehdotan, että Suomi tulisi pois 60-luvulta, ja alkaisi panostamaan lajeihin, joista nuoriso inspiroituu ja innostuu. Puhun skeittareista, lumilautailijoista, BMX:stä, motocrossista ja muista “cooleista lajeista”. Kuka nuorista tänä päivänä puhuu kaduilla näin: “Katoitko viikonloppuna maastohiihtoa?! Vitsit miten tiukka kisa oli!“, johon kaveri vastaisi: “En kattonut, kun katoin kuulantyöntöä ja keihäänheittoa, meinasin ratketa jännityksestä!“. Eikö?

Pointtini ei ole nyt se, että jokaisen tulisi treenata itsensä miljoonien arvoiseksi ammattifutariksi tai maailmanluokan motocrosskuskiksi, mutta Suomi on vielä todella (todella!) lapsen kengissä tässä asiassa. Niin valtio kuin nuoret talentit. Jokaisen tulisi nähdä, kuinka paljon annettavaa on itsestään. Mihin voisitkaan päästä, ja mitä voisitkaan saavuttaa, jos antaisit 100 % sen 60 % sijaan. Minä ainakin tähtään jatkuvasti sinne 100 % omilla jutuillani, varsinkin työelämän kilpaurheilussa. Huonoina päivinäkin.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s